Usein puhutaan kaupunkien veto- ja pitovoimasta. Talous, palvelut, ympäristö, sijainti, yhteisö sekä kustannusrakenne ovat yleisiä mittareita kaupunkien vetovoimaa mitattaessa. Pohjoisen merkittävänä urbaanina keskuksena meillä on vetovoimaa nuorten aikuisten keskuudessa: heitä saapuu muualta työskentelemään ja opiskelemaan Ouluun. Haasteita on kuitenkin ollut pitovoiman kanssa. Kuinka saada nuoret viihtymään kaupungissa? Liian usein esimerkiksi Helsingin vetovoima lopulta voittaa Oulun pitovoiman.
Nuoret aikuiset elävät usein aktiivista elämää pienellä budjetilla ja punnitsevat kaupunkien viihtyisyyttä eri tavoin kuin heitä vanhemmat kaupunkilaiset. Veto- ja pitovoimakeskustelussa usein sivuutetaan nuorille tärkeä osa-alue: kaupunkikulttuuri.
Kaupunkikulttuurilla tarkoitan tee se itse -meininkiä, joka lähtee tekijöiden halusta muokata omasta kaupungista parempi paikka. Se on yleensä epäkaupallista ja pääsymaksutonta tai ainakin huomattavasti edullisempaa kuin kaupallinen kulttuuritarjonta, mikä osaltaan selittää sen suosiota nuorten parissa.
Kaupunkikulttuuria edustavat lukemattomat ilmiöt aina siivouspäivän kirpputoreista hämäriin underground-bileisiin. Vesistöjen varrelle putkahtelevat itse tehdyt saunat, purkutaloihin pystytetyt taidenäyttelyt, kellareiden bändikämpät, skeittiparkit ja kierrätyspyöristä tuunatut kulkupelit ovat kaikki kaupunkikulttuuri-ilmiöitä.
Uudet kaupunkikulttuurin muodot syntyvät usein spontaanisti. Monet uudet ilmiöt syntyvät Oulua suuremmissa kaupungeissa ja rantautuvat viiveellä pohjoiseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä kaupunkikulttuuri lähtee monesti liikkeelle pienen porukan tekemisistä. Mitä jos tekisimme Oulusta vapaan kaupunkikulttuurin suunnannäyttäjän perässäkulkijan sijaan?
Kaupungin tulisi osoittaa urbaanit hukkatilat ja puistot paikoiksi, joissa kaupunkilaisilla on lupa toteuttaa epäkaupallista kulttuuria, taidetta ja yhteisöllisiä tapahtumia mahdollisimman kevyillä lupamenettelyillä. Tätä tukemaan voitaisiin luoda kaupunkikulttuurille oma avustushaku perinteisten kulttuuriavustusten rinnalle.
Meidän tulisi tunnistaa myös pohjoisen pitkän talven aiheuttamat haasteet ja sijoittaa ympärivuotisiin tiloihin. Voin vain kuvitella millainen vaikutus olisi, jos tekisimme edes puolen jalkapallohallin kokoisen sisäpuiston, joka toimisi vapaan kaupunkikulttuurin tilana myös talvella.
Ainutlaatuiset kokeilut tarjoavat sukupolvikokemuksia sekä tekijöille että kävijöille. Ne rakentavat paikallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä vahvistaen kuntalaisten sidettä kaupunkiin. Onnistuneet projektit inspiroivat uusia tekijöitä ja käynnistävät luovan tekemisen aaltoja, minkä myötä niistä voi lopulta muodostua jopa kansainvälisiä ilmiöitä.
Blogitekstin kirjoittanut Heikki Myllylahti on Oulu Urban Culture ry:n toiminnanjohtaja. Kirjoitus on alun perin julkaistu Forum24-kaupunkilehdessä.